keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Orionin sumut

Tolkuttoman pitkän pilvisen kauden päätteeksi jouluaatonaattona 23.12 vihdoin selkeä taivas ja ensimmäiset kokeilut modatulla järkkärillä. Alkuun yksittäisvalotus (60 s.) Orionin kaasusumusta.
Canon EOS 500D (mod), EF 200 mm, f/2.8. ISO 400, 60 s.
Kun tämmöisiä pinotaan puolen tunnin ajalta saadaan näkyviin sumun himmeämpiä osia. Erityisen hyvin esiin nousee Running man nebula NGC 1977 suuren kaasusumun yläpuolella. Pisaran muotoinen M43 näkyy hyvin jo yksittäisotoksessa. Valotuksen lisääntyessä kohteen kirkkaimmat osat palavat jo häiritsevästi puhki. Tästä pitää joskus kehitellä HDR-versio, jossä yhdistetään eri mittaisisia valotuksia samaan kuvaan.
Canon EOS 500D (mod), EF 200 mm, f/2.8. ISO 400, 60 s * 29.
Hevosenpääsumu alkaa sekin näkyä edellistä yritystä paremmin.
Canon EOS 500D (mod), EF 200 mm, f/2.8. ISO 400, 60 s * 29.

Tässä vielä koko kuva, josta siis edelliset olivat osasuurennoksia.
Canon EOS 500D (mod), EF 200 mm, f/2.8. ISO 400, 60 s * 29.

Vielä lopuksi Siriuksen välkyntää. Kameraa on heilutettu tahallaan ja kuva on näemmä epäfokuksessakin, mutta tähden välkkyminen eri väreissä näkyy hienosti ja se oli tarkoituskin. 
Canon EOS 6D, EF 24-105 mm @105 mm, f/4, 20 s, ISO800
Illalla oli tarjolla myös revontulia, mutta pohjoistaivas on kotoa juuri hankalin suunta - ei siis reposkuvia tältä illalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti